perjantai 3. lokakuuta 2014

Siitä se lähtee


Meinaan päiväkirjan pito keski-iän kriisistä.

Lähes kaikillehan se jonkun näköisen ikäkriisin pukkaa jossain vaiheessa elämää, tässä tapauksessa
kyseinen vamma ilmenee pakonomaisena tarpeena ruovittaa hiekkaa ja kuraa jonkinmoisella päristimellä.

Ajatuksena oli pitää täällä jonkinlaista treenimuistiota omaksi iloksi ja vertaistueksi samankaltaisille.
Pidemmän aikaa on ollut vahva fiilis että jotain pitäisi vielä yrittää tehdä suht tosissaan ja asettaa joku tavoite tekemiselle (tavoite se on vaatimatonkin tavoite).
Tänne löpinöiden kirjaaminen toivottavasti myös toimii motivaattorina itselle.


Lähtöpiste ukolla tässä hommassa on kokolailla kuvan mukainen, rapakunnossa.

Himpun alle 40v semisohvaperuna joka lähiaikoihin asti luuli olevan lähes samassa kunnossa kuin 20v sitten (kyl mä nyt 3tonnii cooperis vedän koska vaan, not).
peili on siitä salakavala keksintö kun sitä katselee oikein vaaleanpunaisten lasien läpi voi uskotella itselleen että kaikki on vielä ihan hyvin, mutta jostain kumman syystä tämä haavekuva on alkanut viimeaikoina rapistua (liekö syynä iän mukanaan tuoma viisaus vai parempi valaistus).

Ajohommista pohjaa löytyy jotain, 10v-17v ajeltiin crossia vaihtelevalla aktiivisuudella (ei kuitenkaan mitään kerhokisoja ihmeellisempiä koitoksia 80cc ja 125cc).
Sen jälkeen sitten lähes 20v taukoa 2008 asti jolloin tuli ostettua 250cr 2t, sillä pari kesää vähän aktiivisemmin crossi pörräystä (saldona 1 katkennut solisluu ja 1 murtunut häntäluu eipä juuri muuta)
Ja viimeisen 5 vuoden aikana varmaan yht. max 10h ajoa.

Mistäpä se ajatus sitte lähti, no sepä lähti siittä kun velipoeka on nähnyt samankaltaisen valon ja houkutteli kaivamaan vanhan Hondan 2vuoden pölykerroksen alta esiin ja puoliväkisin raahasi radalle.
No sielläpä sitten pääsin kokasemaan veljen isoa nelari Hondaa ja tajusin että oisko tää se juttu mitä pitäs vielä yrittää tosissaan tehdä.

Alkuperäinen suunnitelmahan oli että vanhalla mopedilla mennään tää syksy ja talvi, lähinnä haetaan mystisesti kadonnutta vauhtia (vai oliko aika kullannut muistot tästäkin, mitään vauhtia koskaan ollukaan).
No siihen sitten uutta mäntää ja huoltoa yms. jotta pelais nätisti.
Alakerralle en tehnyt mitään, ajatuksella kestää mitä kestää. EI KESTÄNYT.
Täystuho, veivin alapää petti ja sylinteri päreiks.

Tästä pisteestä kun lähdetään niin ainoa suunta on toivottavasti ylöspäin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti